Kurssitehtävä

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen

1. Johdanto

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen, eli Computer Supported Collaborative Learning (CSCL) tarkoittaa oppimis- ja opetuskäytäntöjä, joissa käytetään hyväksi  tieto- ja viestintätekniikkaa oppimisen edistämiseksi ja  osallistujien keskinäisen työskentelyn parantamiseksi. Se tukee oppilaiden yhteisöllistä oppimista ja heidän kognitiivisia taitojaan ja usein opiskelijat saavat laajemman näkökulman opiskeltavaan asiaan. Monimuotoinen media sekä vuorovaikutteisuus edellyttävät oppilailta laadullisesti aivan uuden tyyppistä lukutaitoa sekä uudenlaista tietoa ja osaamista (Korkeamäki et al, 2011) . Opiskelijat opiskelevat usein pienryhmissä ja opettaja auttaa etsimään tietoa. CSCL mahdollistaa oppilaiden välisen yhteistyön riippumatta ajasta ja paikasta.

CSCL ei ole mikään itsetarkoitus, vaan paremminkin yritys luoda hyvät olosuhteet yhteisölliselle oppimiselle. Sen tarkoitus ei ole teknologian opettelu, vaan teknologian avulla oppiminen. Nykymuodossaan CSCL ei ratko enää sitä miten saavuttaa samat hyödyt kuin  face-to-face työskentelyssä, vaan mitä uutta tekniikka voi luoda työskentelytapoihin verrattuna face-to-face työskentelyyn. (Lehtinen et al., 2000)

Kuva 1. Tietokone oppimisvälineenä.

http://farm4.staticflickr.com/3548/3394568241_f6e2f3664f_t.jpg

2. Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen historiaa

Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen käyttö sai alkunsa 1990-luvulla vastalauseena ohjelmistoihin, jotka pakottivat opiskelijat oppiskelemaan yksin. Internetin ihmisiä yhdistävät mahdollisuudet haluttiin hyödyntää, ja siitä saatiin lähtökohta CSCL:lle.

Yhteisöllisen oppimisen tutkimus alkoi jo paljon ennen CSCL:tä, jo 1960-luvulla kauan ennen tietoverkkoja ja tietokoneita. Ensimmäiset projektit tietokoneavusteisesta yhteisöllisestä oppimisesta, ENFI, CSILE ja Kalifornian yliopiston the Fifth Dimension Project (5thD) olivat edelläkävijöitä. Projektien tarkoitus oli kannustaa opiskelijoita uuden tyylisee kirjoittamiseen. (Stahl et al.)

Kuva 2. Lapset tietokoneen äärellä v.1980.

http://farm5.staticflickr.com/4129/4953864593_5bcb886261.jpg

3. Yhteisöllisen oppimisen osa-alueet

Yhteisöllinen oppiminen voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen.

Taulukko 1. Yhteisöllisen oppimisen kaksi osa-aluetta.

4. Esimerkki wikityöskentelystä

Didaktiikan kurssilla järjestettiin tentti Wikispaces-nettiympäristössä. Hyvissä ajoin ennen tenttiä opiskelijoita kehotettiin luomaan tunnuksen Wikispaces-ympäristöön ja liittymään kurssin wikiin. Opiskelijoilla oli luotu neljän hengen ryhmät, joissa tentti tuli tehdä.

Wikissä oli keskusteluosio, jonka avulla saattoi otta yhteyttä tenttiryhmäänsä jo hyvissä ajoin ennen tenttiä ja sopia käytänteistä tentin aikan. Tentti oli auki kolme päivää ja jokainen pystyi tekemään tuona aikana kommentteja ja tenttivastausta.  Kuitenkinvain yksi käyttäjä kerrallaan saattoi  kirjoittaa wikiin. Tenttiin saattoi halutessaan vastata myös yhteisessä tapaamisessa kasvokkain keskustellen, mutta oli myös mahdollisuus käyttää wikin keskusteluominaisuutta ja tehdä vastaus jokaiselle parhaiten sopivana aikana.

Tentti wikissä toimi hyvin ryhmälle, jonka kanssa oli helppo sopia asioista. Jos ryhmässä olisi ollut todella vahvoja persoonallisuuksia, voisi vastaaminen olla vaikeampaa. Toisaalta samahan on myös face to face-keskusteluissa, eli teknologia ei tätä aisiaa vaikeuttanut. Joissakin tapauksissa tekniikka saattaa jopa helpottaa kommunikointia. Esimerkiksi hyvin ujoille ihmisille voi olla vaikeaaa argumentoida omia mielipiteitään kasvokkain, mutta tietokoneen välityksellä se voi sujua helpommin. Tekniikka helpotta amyös aikataluasioissa, jos on vaikea löytää yhteistä aikaa.

Keskusteluja ja tenttivastauksia pääsivät kaikki lukemaan. Se tuntui aluksi hankalalta ajatukselta, mutta siihenkin tottui. Toisaalta olisi ehkä jollakin tapaa oikeudenmukaisempaa, jos keskustelut ja vastaukset olisi suojattu edes niin, että lukeminenkin vaatisi kirjautumisen kurssin wikiin.

Tentti oli selkeästi oppimistilanne ja wiki-työskentely oli mielenkiintoista. Jokainen pystyi työskentelemään juuri silloin kuin halusi ja sen verran aikaa kuin halusi. Muille saattoi välittää ajatuksiaan keskusteluosion kautta.

5. Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen mahdollisuudet

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen vaikuttaa lupaavalta vastaukselta tulevaisuuden koulutuksen yhteen suurimmasta haasteesta. Haasteena on oppilaiden tukeminen niiden tietojen ja taitojen hankkimisessa, joita tarvitaan tietopainotteisessa yhteiskunnassa. Se on olemassa oleva tapa toimia ja vastata yhteiskunnan tietotekniseen kehitykseen motivoivana, oivalluksia ja onnistumisia tarjoavana oppimismenetelmänä. Digitaaliset sosiaaliset käytänteet vallitsevat kaikkialla, mutta toisaalta koulu on muuttunut muun maailman teknologistuessa verrattain vähän. Koulujen henkilökunnalla on haasteensa pohtia miten esimerkiksi uusi teknologia voisi auttaa tulevaisuuden taitojen oppimisessa, ja millaisia pedagogisia muutoksia se edellyttää? Miten yhdistää luja opettamisen perinne sekä vahva käytännöllinen osaaminen. Webb et al (2011) mainitsee, että tulevaisuuden oppijalta edellytetään muun muassa medialukutaitoa, yhteistyötaitoja, kommunikaatiotaitoja, kansalaistaitoja, kykyä kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisutaitoja, luovuutta ja tuotteliaisuutta. (Korkeamäki et al., 2011)

Tulevaisuuden oppimisympäristöt eivät ole pelkkiä digitaalisen teknologian sovelluksia, vaan suurimmat haasteet ja inspiraation lähteet syntyvät asenteista muuttuvaa maailmaa kohtaan ja uudenlaisista kommunikoinnin mahdollisuuksista. Esimerkiksi omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, kun maailman teknologisoituminen vähentää ihmisten fyysistä aktiivisuutta. Voidaan myös arvioida, että opettajan työ vaatii tulevaisuuden koulussa yhteistyövalmiutta, luovuutta, aktiivisuutta, integrointi- ja arviointitaitoja, positiivista asennetta sekä tahtoa. (Korkeamäki et al., 2011)

Tietokoneavusteisesta ryhmätyöskentelystä (Computer-Supported Collaborative Work, CSCW) on tehty tutkimusta. Tutkimuksessa on selvinnyt, että tietokoneavusteinen ryhmätyöskentely perustuu suurilta osin ryhmäohjelmistojen käyttöön. Näiden sovellusten avulla voidaan koordinoida henkilöiden yhteistoimintaa. (Lehtinen et al., 2000)

Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen kehitys on ollut nopeaa viime vuosina. Nämä menetelmät, kuten wikit, blogit ja podcastit ovat olleet käytössä kasvavassa määrin esimerkiksi monissa terveydenhuollon koulutus palveluissa. Niiden helppokäyttöisyyden ja nopean sijoittelun vuoksi ne tarjoavat mahdollisuuksia tehokkaaseen informaation jakamiseen ja helppoon yhteistyöhön. Wikit ovat webbisivuja, joita jokainen, jolla on oikeudet, voi muokata. Sana blogi on lyhennelmä web logista, eli verkkosivusta, joka tarjoaa mahdollisuuden rikkaaseen multimediaympäristöön. Podcastit ovat säilytyspaikkoja audio- ja videomateriaaleille joita voi välittää tilaajille, jopa ilman käyttäjän väliintuloa. Näitä audio ja video tiedostoja voi ladata kannettaviin mediasoittimiin jotka voi ottaa minne vain, ja ne tarjoavat mahdollisuuden oppimiseen ja opiskeluun missä ja milloin vain. (Boulos et al., 2006)

Kuva 3. Lapset ja I-Pad.

http://farm6.staticflickr.com/5184/5667864872_5d9574c944.jpg

Apple on panostanut viime aikoina merkittävästi sovelluksiin, joita on mahdollista hyödyntää koulumaailmassa. Maailmalla on menossa useita projekteja joissa testataan esimerkiksi I-Padien käyttöä perusopetuksessa. I-Padien käytön tavoitteena opetuksessa on antaa oppilaille enemmän henkilökohtainen tarttumapinta oppitunteihin ja aihekokonaisuuksiin sekä mahdollisuus samalla tapahtuvaan interaktiiviseen kommunikointiin aiheesta toisten oppilaiden kanssa. Esimerkiksi autistinen lapsi voi käyttää kuvia ja äänitallenteita, sekä kosketusteknologiaa kommunikoinnin tukena. Apple tarjoaa yli 400 000 aplikaatiota I-Padille käytettäväksi erityisopetuksessa.

Oppimistilanteet on mahdollista henkilökohtaistaa lapsille hyvin pitkälle I-Padin avulla. Lapset oppivat välittömästi I-Padin toimintalogiikan, koska I-Pad on toimintaperiaatteiltaan hyvin samankaltainen kuin suurin osa nykypuhelimista ja pelimaailman järjestelmistä.

Opettajan on mahdollista valmistaa jokaiselle oppilaalle I-Padiin henkilökohtainen oppimistapahtuma, jossa voidaan ottaa huomioon jokaisen yksilön valmiudet ja lähtötaso. Tämä mahdollistaa jokaiselle oppilaalle sopivan haastavaa ja motivoivaa tekemistä.

I-Pad tuo vaihtelua arkeen oppilaille sekä opettajille. Aina ei ole opettaja sanomassa mitä tehdään, vaan oppilaalla on mahdollisuus itse valita useammasta eri vaihtoehdosta. I-Padia käytettäessä korostuu interaktiivinen yrityksen ja erehdyksen prosessi. Lapset ovatkin yleensä siinä paljon parempia kuin me aikuiset. I-Pad ei kuitenkaan  korvaa kirjoja, kyniä ja paperia. Teknologiaa luokkaan integroimalla on kuitenkin mahdollista tukea ja tehostaa oppimista (http://www.pjstar.com/business/x609832039/iPads-enter-the-classroom).

Lähteet

Boulos, M. N., Maramba, I., & Wheeler, S. (2006). Wikis, blogs and podcasts: a new generation of Web-based tools for virtual collaborative clinical practice and education. BMC Med Educ, 6(41), 41.

Korkeamäki, R., Mikkola, H., Jokinen, P. & Hytönen, M. & Korkeamäki, R- L., 2011. Ulkokehältä sisäpiiriin- koulu muuttuvassa maailmassa. Teoksessa: Mikkola, H., Jokinen, P. & Hytönen, M. (toim.). Tulevaisuuden koulua kehittämässä- uusi teknologia haastaa ja inspiroi. Uniprint Oy, Oulu. 128 s. [http://herkules.oulu.fi/isbn9789514295300/isbn9789514295300.pdf]

Lehtinen E., Hakkarainen K., Lipponen L., Rahikainen M., Muukkonen H., Lakkala M. & Lainen P., 2000. Katsaus tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksiin, Helsingin kaupungin opetusvirasto. [http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/texts/lehtinenetal2000.pdf]

Scardamalia, M., & Bereiter, C. (1994). Computer Support for Knowledge-Building Communities. (T. Koschmann, Ed.)The Journal of the Learning Sciences, 3(3), 265-283. Lawrence Erlbaum Associates, Inc. Retrieved from [http://www.informaworld.com/openurl?genre=article&doi=10.1207/s15327809jls0303_3&magic=crossref]

Stahl G, Koschmann T, Suthers D: Computer-supported collaborative learning: An historical perspective.

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen. Verkko-oppimisen ja tiedonrakentelun tutkimuskeskus. Helsingin yliopisto.Verkkojulkaisu [http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/csclmain.html]. Viitattu 13.12.2011.

Webb M., Cox M., Davis N. & Voogt J., 2011. Twenty First Century Pedagogy for Technology Enhanced Learning. In Koehler M & Mishra P (eds) Society for Information Technology & Teacher Education International Conference, Nashville, Tennessee, March 711, 2011. AACE, Chesapeake, VA, p 33983405.

http://www.pjstar.com/business/x609832039/iPads-enter-the-classroom Luettu 13.12.2011